Antin alamäki

No niin, perille on päästy ja eka viikko rankkaa alppielämää on takanapäin.

Laivamatka Saksaan ja moottoritiet Sveitsiin eivät olleet mitään herkkua niinkuin ei ikinä ennenkään.

Onneksi en ole putkahtanut maailmaan puukengät jalassa.

Mitä se reissuromantiikka on? Tirsat jossain Frankfurtin lähistöllä.

Ekaan viikkoon on mahtunut Verbieriä, Chamonixia, iltaelämää sekä hiihtoa.

Parina ekana päivänä otettiin löysät pois Pub Mont Fort- Casbah akselilla. Sen jälkeen käytiin hikoilemassa ja katsastamassa alueen hiihtotarjonta, siis perussetti.

Iltaelämä oli loistavaa, hiihto ei mitään superia mutta kivaa minigolfia kuitenkin löytyi.

Lumitilanne on ihan ok, pohjat alkavat olemaan kunnossa mutta ei kunnon dumppi huonoa tekisi.

Viime talvi oli niin uskomattoman hyvä ettei tältä talvelta lumien suhteen hirveitä odotuksia ollutkaan.

Majoitus, kodikas 8 neliöö, aamupalan pystyi kokkaamaan sängyltä nousematta.

Eka rundi bäkkärillä oli sitä itseään. Tuuli oli tehnyt tehvänsä ja päätös oli selkeä: nokka kohti Chamonixia.

Sinne on tuprutellut hieman enemmän lunta ja kolmena päivänä leikittiin seuraa johtajaa Skipen opastuksella.

Emme eksyneet Soulfoodiin.

Kausarista joutui pulittamaan tänä talvena reilut 1500 frangia. Köyhästä voisi tuntua pahalta mutta sanon että halpaa kuin saippua.

Iso plussa viime talveen verrattuna on kausarin käyminen myös Chamonixissa, Couermayerissa sekä reilussa kymmenessä muussa lähialueen keskuksessa Sveitsi, Italia, Ranska akselilla.

Blogipäivityksissä on ollut hieman alkukauden kankeutta, kamera on ollut hukassa, sekä tietokonetta on piinattu elämääkin isompi virus.

Jatkossa yritän kantaa kameraa mukana sekä kaivaa sen useammin taskusta.