Tammikuuhun mahtui hiihtoa, viihdettä sekä muuttamista. Kahta ensimmäistä, riittävästi, sulassa sovussa ja
hyvässä tasapainossa keskenään.
Kolmatta pari kertaa liikaa.
Talven valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin syksyllä. Tänä vuonna säätämistä on riittänyt kuitenkin niin kämpissä kuin
kämppiksissäkin.
Sopivan kämpän löydyttyä, kämppikset jotka latoisitvat rahat pöytään ilman jossittelua olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen.
Niillä korteilla pelataan mitä jaetaan. Niinpä päätettiin ottaa kämppä vasta helmikuusta eteenpäin jolloin maksavia
asukkaitakin ilmaantui enemmän.
Tammikuun asustelin siis yksin muuttaen viikottain kämpästä toiseen. Muuttomiehenammatti ei ole meikäläisen kutsumus.
Tuli nähtyä koko kämppäskaala 10 neliön luukusta, 160 neliön luksushuoneistoon poreammeella ja höyrysaunalla maustettuna.
Ihan jees mutta kiva päästä vihdoinkin purkamaan kamat ja toteamaan mitä kaikkea tänne asti on raahattu.
Sämpyläjauhot ja terävä veitsi jäivät ainakin kotiin, kumivene on messissä.
Tammikuu oli kuiva kuukausi, kelien puolesta.
Hiutale saapui kylään Jan-Erik Blombergin muodossa kuun puolivälissä. Ei Blumissa mitään vikaa ollut mutta välillä toivoi
hiutaleita hieman toisenlaisessakin muodossa. Blumi kyllä kantoi kortensa kekoon lumettaen ahkerasti illasta toiseen.
Pikkukivaa kuitenkin löytyi eikä toisten jäljissä tarvinnut laskea.
Herätyskello soittamaan lauantaiaamuisin kello yhdeksän ja kanava neloselle. Kevään kuluessa luvassa laskua myös Verbieristä.
Blumi ykkösessä.
Ei ole uusia monoja ilman pientä puristusta. Viisaana lopetin puristukset lyhyeen ja suuntasin Soleen.
Sebastian kumppaneineen pyörittää monoklinikkaa Chamonixin keskustassa. Hauskan palvelun lisäksi monot istuivat pienen
tuunaamisen jälkeen jalkaan kuin nakutettu.
Heräteostoksena teetätin monoihin jalkapohjan mukaan muokatut pohjalliset. Suosittelen.
Ja kun kamalätinät aloitettiin, pari sanaa suksista. Viimekaudesta sukseni ovat kasvaneet noin 10 senttiä pituutta,
194 cm:n asti ja muutaman milliä leveyttä.
Ketteryyttä on kuitenkin ilmaantunut yllätys, yllätys lisää.
Kiertojäykkyyksistä ym. nippelitiedoista meikäläinen ei osaa sanoa sanaakaan. Tähän mennessä on riittänyt että suksella
on hyvä ja hauska laskea.
Jos jotain negatiivista pitää hakea, pisempi malli hellbenteistä on kohtuu raskas skinnaushommiin.
Pitää kuitenkin muistaa että eletään vuotta 2010 ja hissejä on lähes joka kukkulalla. Vanhankansan sanonta "tyhmä paljon
työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä" pitää tässäkin lajissa hyvin kutinsa.
HAUSKAT sukset!
Kuvaajana Mika Kankainen
Ossi "sävy sävyyn" Halkola
Lunta on nyt tullut viime yöstä lähtie, näihin kuviin...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti