Alpit on siis taaksejäänyttä elämää. Aika on taas kerran juossut aivan liian nopeasti ja Suomi kiinnostaa kuin kilo paskaa.
Hyvä kuitenkin näin päin. Se kertoo onnistuneesta talvesta.
Talvi oli täynnä toimintaa eikä huhtikuu tehnyt siinä poikkeusta.
La Grave, Seban synttärit, beachpartyt plus lukuisat kauden päätös pippalot.
Shakaali ennen..
Ja jälkeen.
Pääskysestä ei päivääkään jne. Vaikka kylässä olikin jo täysi kesä, ylhäällä hiihdettiin talven parhaimmat ja keveimmät puuterit. Tässä taas yksi syy miksi valita alpit lomakohteeksi.
Ja toinen syy. Etäisyydet keskieuroopassa ovat huomattavasti kivuttomammat kuin Pohjolassa.
Afterin jälkeen auto alle ja illalla perillä La Gravessa. Pieni muutaman sadan ihmisen kylä Grenoblen lähistöllä jäi kyllä mieleen. Ajaton meininki kuvaa aika hyvin. Vuoret näyttivät komeilta mutta hiihtoa en ala arvioimaan koska siitä jäi hieman vajaa käsitys kelien takia.
Löysimme myös legendaarisen Kuttulan. Vaikka siellä monet pekat ovat talvia viettäneetkin,
itseäni en sieltä kyllä ikinä kuvittelisi löytäväni. Hiihto siellä varmasti on todella hyvää. Talven viettoon siellä pitäisi kuitenkin omata helvetin hyvä mielikuvitus, kyky nähdä
hallusinaatioita, rakkaus kirjallisuuteen tai kova vetovoima päihteitten maailmaan.
Nämä olivat sitten vain meikäläisen mielipiteitä eikä pidä liittää mitenkään kausia siellä
viettäneisiin!
Skier`s Lodge.
Graven jälkeen takaisin kotikylään. Pääsiäisen jälkeen kylä oli tyhjentynyt ja jäljellä olivat enään lokaalit ja kausilaiset. Mukava fiilis hektisen talven jälkeen. Turistien häviäminen tietää myös niitä kauden päätösbileitä ja niitä riitti vaikka muille jakaa. Oli pakko suunnata pakomatkalle Chamonixiin missä tuli tehtyä talven eka randoilu.
Vaikka se ei kovin lähellä sydäntä olekaan, nyt tuntui mukavalta päästä hyvällä porukalla hieman hikoilemaan vuorten rauhaan.
Kohteena oli Col du Cristaux. Noin 1000 metriä verttiä ylöspäin. Alkutaival skineillä ja loppurutistus 900 metriä jalkaisin.
Ja sama homma toisin päin, hieman mukavammin suksilla. Eka parisataa metriä 50 asteista ja loppulojottelut 45 asteista hyvällä lumella.
Ylösmeno ei ollut nautinto mutta alastulo antoi vaivalle palkan.
Tähän mennessä olen hoitanut skinnailut aina trekkereillä. Nyt ekaa kertaa alla olivat oikeat vaellussiteet, Markerin Duket. Tyhmä kantaa trekkereitä mukana.
Kyllä hissihiihto vieläkin voiton vie 100-0. Mutta jos on pakko hikoilla hyvän hiihdon eteen kannattaa valita hommaan oikeat välineet ketutuksen minimoimiseksi.
K2 Sidestash + Market Duke + Fulltilt Konflict
Col du Cristaux.
Hyvä mäki, hyvät sukset.
Talven viimeiset laskut alpeilla laskettiinkin sitten Chamonixissa.
Verbierissä meni pyöräilyhommiksi. Sekin on kyllä hupia hommaa.
Seuraavaksi vuorossa pyykkirumpa, äitin kotiruoka ja sauna. Sunnuntaina kohti Lappia ja Lapista toivottavasti matka jatkuu
kohti Norjaa...
Jyri laskettelee..
0 kommenttia:
Lähetä kommentti