Antin alamäki

Italia, Cortina

2012-01-30T11:42:00.001-08:00

Syksyllä, talvea suunniteltaessa ajatuksena oli liikkua parhaan lumen perässä. Kuluva talvi on kuitenkin ollut yksi parhaista talvistani alpeilla. Dumppi dumpin perään. Auto on saanut rauhassa peittyä lumeen. Pöllyteltävää ei ole Verbieriä kauempaa tarvinnut lähteä etsimään.
Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön.
Pari viikkoa sitten sain Skimbaajan päätoimittajalta kutsun Italiaan, Cortinaan.
Viime talven huippureissu Itävaltaan mielessä vastaukseni kutsuun oli myöntävä.
Vaikka alppeja onkin hellitty poikkeuksellisen suurella lumimäärällä. Meikäläistä odotti 9 tunnin harhailun jälkeen lähes täysin lumeton Dolomiitin vuoristo.

Dolomiitit tekivät kuitenkin suuren vaikutuksen. Vuoret ovat täysin erilaiset mihin olen alpeilla tottunut. Todella hienoja ja jylhiä kuruja. Pakko kokea tämä parempana lumitalvena.
Vaikka lunta ei ollut mailla eikä halmeilla muut fasiliteetit olivat enemmän kuin kohdillaan. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa.
On aina hienoa päästä näkemään uusia mestoja.
Kiitos loistoreissusta Jussi Ovaskainen!!

Ainoat leveät keihäät löytyi omista jaloistani.

Reissun saldona hiihdollisesti oli neljä käännöstä hyvällä lumella ja suksen pohjat täynnä naarmuja. Keväällä ilmestyvästä Skimbaajasta voitte todeta hiihtokuvien olevan välillä kaukana todellisuudesta.
Lasi viiniä muuten maksoi 1,3 euroa. Ikävä kyllä tajusin parkkeerata itseni tämän baarin tiskille vasta viimeisenä iltana, perkele!

Pikkukeskus homma

2012-01-15T11:36:00.000-08:00

Minkälainen homma? No sellanen pikkukeskus homma. Verbier nähty? Ei todellakaan..Vaikka lehdet hehkuttaa huippulumia alpeille, tuuli on tehnyt tepposensa puurajan yläpuolella. On ollut pakko suunnata katseet hieman alemmaksi. Onneksi Verbierin lähistöllä sijaitsee useampi kuin yksi makoisa muutaman hissin keskus. Näissä voi tuntea olevansa itse hiihtokeskuksen omistaja. Ruuhka on tuntematon käsite.
Hiihto on ollut nautittavaa ja olut kylmää. Sitä mitä täältä on tultu hakemaankin.
Jotta homma ei kävisi tylsäksi, lisää lunta on luvassa ensi viikolla.

Helsini-Travemunde

Frankfurt.

Jaakko ja onnelliset tuliaset.

Sauna beanies mainoskuvaukset ala Arska.

Les Marecottes

Ja tarina jatkuu taas parin viikon kuluttua....

uusi talvi,uudet kujeet

2011-12-23T11:42:00.001-08:00

Viimeiset kuusi talvea olen pakannut auton ja suunnannut Verbieriin, Sveitsiin. Verbieristä on tullut kuin kakkoskoti. Kylä täynnä lunkia porukkaa. Ympärillä makeat vuoret ja iltaisin kädessä kylmä olut. Laatuelämää...

Takataskun antaessa myöten olen päässyt maistelemaan puuteria myös muille mantereille. Jenkit, Chile, Japani ja Intia mahtuu myös näihin kuuteen viimevuoteen.

Vastapainoksi talven riennoille olen joutunut pyhittämään kesät ja syksyt maksalaatikon pakkaamiselle.
Tuleva talvi vie taas lumen perässä alpeille. Mutta tänä talvena hieman lyhyemmäksi aikaa. Lähes kymmenen kesää tehdasduunia on tehnyt tehtävänsä. Aika suunnata katseet tulevaan ja hieman antoisampaan ammattiin.Jos kaikki menee niin kuin elokuvissa, työskentelen tulevaisuudessa kokkina. Tähän asti kaikki on mennyt putkeen mutta pitkä matka on vielä kuljettavana.

Ja, ei niitä laskuhommia ole tarkoitus lopettaa, tästä se homma vasta alkaa...

Tulevan talven keihäitä.

Monon muokkausta kotikonstein.

Arkielämän lisäksi, muutoksia on tapahtunut myös tulevan talven yhteistyökumppaneissa.

Laskukuteet, sukset ja monot tulevat edelleen HellyHansenilta, K2:lta ja Fulltiltiltä. Kiitos niistä Kaitsulle ja Esalle.
Edellistalvista poiketen otsaa koristaa Smithin googlet ja ranteessa Niten kello. Afterilta ei siis myöhästytä jatkossakaan.

Kauden avaus starttaa 27. joulukuuta lautalla Saksaan ja raketit ammutaaan taivaalle Verbierissä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
Käykääpä sitä ennen kantamassa kortenne kekoon allaolevassa linkissä

http://www.nietos.fi/2011/11/tartu-haasteeseen-auta-pekka-takaisin-makeen

2011-11-28T11:32:00.000-08:00

Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee. Tässä kuitenkin talvi 2010 kuvina.

Talvi alkoi Frankfurtin lentokentältä...

ja sai arvoisensa aloituksen Japanissa, Hakubassa..

Matka jatkui Muncheniin, Ispo messuille ja nyrkkibaariin...
Ja munchenin jälkeen alkoi auringonpaiste alpeilla.

Alppien jälkeen suunnattiin Norjaan, Narvikiin.

Japanin jälkeen hiihdettiinkin sitten pyydaa seuraavaksi norjassa Toukokuussa.
Ellendahltinden ja talven vika mäki.
Ja Suomi voitti maailmanmestaruuden.

Saariston rengastie
Kiirunassa kalassa.

Tuleva kausi alkaa lennolla muncheniin. Josta auto alle ja lumen perään..

Lisää päivityksiä talven kuluessa..

2011-03-27T06:56:00.001-07:00

antin alamäkin on vaihtunut loivaan ylämäkeen.
Lisää päivityksiä ehkä ensi kaudella...

jaa,jaa Japani

2011-02-01T12:07:00.000-08:00

Hokkaido, Honsu, Shikogu ja Kiushu. Siinä lähes kaikki mitä peruskoulun maantiedon tunnilta jäi Japanista käteen. Tammikuussa sivistyttiin 2 viikon edestä Hakubassa. Japani tarjoaa 4 saarensa lisäksi roppakaupalla puuteria, sushia ja ystävällisiä ihmisiä.

Matka oli pitkä mutta palkitseva. Vuorokausi matkustamista, lentokonetta, luotijunaa oli enemmän kuin tarpeeksi. Perille päästiin tälläkin kertaa. Unta palloon ja aamulla mäkeen.

Eka mäkipäivä näytti reissun suunnan. Lunta oli riittävästi ja lisää satoi paria päivää lukuunottamatta. Nekin päivät olivat tervetulleita. Bluebirdillä suunta Happo onen takakuruihin. Tarjolla olisi ollut oikeata Alaska hiihtoakin mutta eihän sinne nyt jaksanut lähteä rimpuilemaan. Suoraan hisseiltä lähiharjanteet tarjosivat jokaiselle oman linjan. Kätevää.

Siivoojat kumartavat asiakkaille ennen junaan nousua. Omistuista.

Happo Onen lisäksi tutustuimme Cortinaan, 47 ja Coryoon. Jokainen tarjosi loistavaa hiihtoa. Sitä oikeata Japania mikä leffoista ja lehdistä on tullut tutuksi.

Hiihdon lisäksi tutustuimme myös ruokaan. Kalaa, äyriäistä ja lonkeroita oli tarjolla vino pino lähimarketin tiskillä. Myös sushia löytyi reilun euron hintaan per paketti. Toimii myös aamupalana.

Japaniin asti kun tultiin, piti käydä testaamassa paikan ravintolat. Yöelämä täysin kuollut mutta voihan ravintoloissa syödäkin. Hyvää ja terveellistä. Reissun aikana bongasin yhden lihavan ihmisen. Ikäviä ihmisiä vastaan ei tallannut ollenkaan.

Tokio jäi testaamatta kiireen vuoksi. 12 päivää pehmeitä, omia linjoja. Lunta oli tolkuttomasti.

Hellbent vie ja taksia tuo..

Kaksi viimeistä kuvaa kokoaa hyvin reissun antimet.

Loistava maa piste!

kesä tuli,kesä meni...

2010-12-31T07:28:00.000-08:00

Tili tuli ja tili meni
Lentolippuihin,kämppään ja tuli samalla maksettua isolla prosentilla Tiuran Marjan pesukoneetkin.
Kausibudjetti saatiin kuitenkin kasaan. Helppoa se ei rehellisellä työllä ole muttei näköjään mahdotontakaan.
Kuitenkin vaivan väärti.

Tässä pari kuvaa viime talvelta ja kesältä.

Rahat loppu, ossin kanssa kalassa Lac de Vauxin alajuoksulla.

Taustalla Ylläs

Siteet on kiinni ja visa valmiina vinkumaan. Tiistaina lento Japaniin, kaksi viikkoa sushia, pyydaa ja kulttuuria.
Lopputalvi tutussa ja turvallisessa Valaisin laakosssa.

Karhu perhe heräsi talviunilta. Menen päästämään heidät pois jääkaapista.
Älkää sammuko hankeen!!

Antti

Viimeistä viedään

2010-05-25T07:00:00.000-07:00

Jassoo, on talven viimeisen päivityksen vuoro.
Talven saldoksi tuli n. satakunta hyvää laskupäivää laatu seurassa. Hauskoja hetkiä afterilla. Hyviä dinnereitä. Hyviä aamuja ja aamuja jolloin suussa maistui kissanpissa.
Sekä lukuisia uusia tuttavuuksia joista rakentui talven mittaan hyviä kaverisuhteita.
Siis onnistunut talvi kaikenkaikkiaan.

Kauden päätös vietettiin yhtä railakkaissa merkeissä kuin aloituskin.
Roadtrip Lappiin. Stoppeina Levi ja Ylläs. Ensin viisi päivää Levitystä ja kruununa aina toimiva Master of Ylläs.
Hyppyskabaa, kavereita, Bar Kaappia. Kompakti paketti. Kaikille jotain ja joillekin vähän liikaa.

Viikon kuona-aineitten keräilyn jälkeen suunnattiin terveyslomalle paljon hehkutettuun Lyngeniin.
Neljän edelliskevään yhteenveto:
Into piukassa, jogurtti aamupalaksi, snickers taskuun ja vesipullo reppuun. "Eihän tonne pitkä matka oo." Haikin puolessa välissä eväät loppu ja topissa aurinko vaihtunut pilveksi.
Paska keli, paska lumi ja loppujenlopuksi paska mieli.
Seuraavana päivänä Kilpparin kohdalla. Norja on paska maa.
Öljyvaltio eikä ole rahaa rakentaa hissejä.

Viides kerta. Suomen vaihduttua Norjaan, pilvet kaikkosivat taivaalta.
Vuoret kohoaa naaman edessä ja taustalla häämöttää meri.
Illalla tutkitaan karttaa ja laskeskellaan hieman etäisyyksiä. Aamulla herätys.
Pilvetön taivas.
Edelliskerroista jotain opittuna..
Aamupalaksi muutakin kuin jogurttia. Reppuun vedet, leivät ja pari patukkaa.
Ja hieman ennakkoluulojen saattelemana skinit jalkaan ja läpsytteleen. Kolmen tunnin jälkeen topissa. Ilman isompia kiroiluja.
Lasku alas hyvällä lumella, reilu tonni verttiä ja kämpille. Kämpillä yhteenveto päivästä.
Suht kivuton nousu, hyvä lasku, hyvä porukka ja keli kohdillaan.
Huomenna voisi ottaa uusiksi.

Ja niin tehtiin. Samat setit neljänä päivänä putkeen. Norja antoi parastaan.
Neljän päivän rääkin jälkeen, alkoi kroppa olla finaalissa.
Siispä viikonloppuloma Levi Campille palautumaan.
Kun tankkaukset oli saatu hoidettua ja kroppa tasapainoon, takaisin vuonojenmaahan.
Sama meno jatkui niin kauan kun yöt pysyivät pakkasella.

Norjassakin voi olla hauskaa.

Jari, makkara ja nuotio.

Tuolta lähdettiin...

Tänne päädyttiin.

Sorfjelltinden.

Ellendaltinden. Hieno kuru, huonolla lumella.

Lumileopardi.

Jari ja talven vika.

Perjantaina 14.5 Jari bongasi aamupalapöydästä ison vyöryn. Talvi oli sujunut tähän mennessä ilman haavereita joten päätettiin pistää kamat kasaan ja lopettaa kausi hyvillä fiiliksillä ja kroppa ehjänä.
Luontoäitiä vastaan kun on turha taistella. Toivottavasti maailman isot päättäjätkin sen joskus tajuaisivat.

Talvi 2010 on siis paketissa ja avataan seuraavan kerran marraskuun tienoilla messukeskuksessa. Nyt alkaa se elämän ikäväpuoli.
Työt ja rahan haaliminen ensi talvea varten.
On aika sanoa isot kiitokset laskukavereille, yksin siellä mäessä olisi hemmetin tylsää. Hulmin Ismolle ja Delta Sportille mainioista suksista, siteistä ja monoista. Kai Kantaselle ja Helly Hansenille pukevista vaatteista.
Sekä Artulle ja Terolle hyvistä kuvista.
Kesälaitumille, mars!

Lopun alku

2010-04-23T13:40:00.000-07:00

No niin, laivamatka on alkanut ja suuntana Suomi.

Alpit on siis taaksejäänyttä elämää. Aika on taas kerran juossut aivan liian nopeasti ja Suomi kiinnostaa kuin kilo paskaa.
Hyvä kuitenkin näin päin. Se kertoo onnistuneesta talvesta.
Talvi oli täynnä toimintaa eikä huhtikuu tehnyt siinä poikkeusta.
La Grave, Seban synttärit, beachpartyt plus lukuisat kauden päätös pippalot.

Shakaali ennen..

Ja jälkeen.

Pääskysestä ei päivääkään jne. Vaikka kylässä olikin jo täysi kesä, ylhäällä hiihdettiin talven parhaimmat ja keveimmät puuterit. Tässä taas yksi syy miksi valita alpit lomakohteeksi.
Ja toinen syy. Etäisyydet keskieuroopassa ovat huomattavasti kivuttomammat kuin Pohjolassa.
Afterin jälkeen auto alle ja illalla perillä La Gravessa. Pieni muutaman sadan ihmisen kylä Grenoblen lähistöllä jäi kyllä mieleen. Ajaton meininki kuvaa aika hyvin. Vuoret näyttivät komeilta mutta hiihtoa en ala arvioimaan koska siitä jäi hieman vajaa käsitys kelien takia.
Löysimme myös legendaarisen Kuttulan. Vaikka siellä monet pekat ovat talvia viettäneetkin,
itseäni en sieltä kyllä ikinä kuvittelisi löytäväni. Hiihto siellä varmasti on todella hyvää. Talven viettoon siellä pitäisi kuitenkin omata helvetin hyvä mielikuvitus, kyky nähdä
hallusinaatioita, rakkaus kirjallisuuteen tai kova vetovoima päihteitten maailmaan.
Nämä olivat sitten vain meikäläisen mielipiteitä eikä pidä liittää mitenkään kausia siellä
viettäneisiin!

Skier`s Lodge.

Graven jälkeen takaisin kotikylään. Pääsiäisen jälkeen kylä oli tyhjentynyt ja jäljellä olivat enään lokaalit ja kausilaiset. Mukava fiilis hektisen talven jälkeen. Turistien häviäminen tietää myös niitä kauden päätösbileitä ja niitä riitti vaikka muille jakaa. Oli pakko suunnata pakomatkalle Chamonixiin missä tuli tehtyä talven eka randoilu.
Vaikka se ei kovin lähellä sydäntä olekaan, nyt tuntui mukavalta päästä hyvällä porukalla hieman hikoilemaan vuorten rauhaan.
Kohteena oli Col du Cristaux. Noin 1000 metriä verttiä ylöspäin. Alkutaival skineillä ja loppurutistus 900 metriä jalkaisin.
Ja sama homma toisin päin, hieman mukavammin suksilla. Eka parisataa metriä 50 asteista ja loppulojottelut 45 asteista hyvällä lumella.
Ylösmeno ei ollut nautinto mutta alastulo antoi vaivalle palkan.
Tähän mennessä olen hoitanut skinnailut aina trekkereillä. Nyt ekaa kertaa alla olivat oikeat vaellussiteet, Markerin Duket. Tyhmä kantaa trekkereitä mukana.
Kyllä hissihiihto vieläkin voiton vie 100-0. Mutta jos on pakko hikoilla hyvän hiihdon eteen kannattaa valita hommaan oikeat välineet ketutuksen minimoimiseksi.

K2 Sidestash + Market Duke + Fulltilt Konflict

Col du Cristaux.

Hyvä mäki, hyvät sukset.

Talven viimeiset laskut alpeilla laskettiinkin sitten Chamonixissa.
Verbierissä meni pyöräilyhommiksi. Sekin on kyllä hupia hommaa.
Seuraavaksi vuorossa pyykkirumpa, äitin kotiruoka ja sauna. Sunnuntaina kohti Lappia ja Lapista toivottavasti matka jatkuu
kohti Norjaa...

Jyri laskettelee..

Hawaii & Extreme

2010-03-31T13:20:00.001-07:00

Viime päivityksien jälkeen keli kääntyi täysin päälaelleen. Föhntuuli tai vastaava sai aikaan huikean lämpöaallon jonka seurauksena näkymät olivat seuraavanlaiset.

Nyt siis otettiin harppaus takaisin marraskuuhun. Pohjat ovat harvassa paikassa kunnossa ja kivet paukkuu jos vääräänvpaikkaan eksyy. Ja siihen väärään paikkaan on tällä hetkellä helmpompi eksyä kuin löytää itsensä pyydakentän päältä.
Pistöörin ammatti on hieno ja monien haave mutta nyt ei kyllä käynyt kateeksi. Keskellä päivää räjäyteltiin traversien yläpuolisia lumimassoja alas niin että pari kertaa meinasi tulla paskat housuun. En haluaisi omiin housuihini samaa vastuuta laskijoiden turvallisuudesta.
Kylässä evakuotiin ylimpiä taloja sekä kaikki hissit olivat yhden päivän kiinni. Vastaavaa ei kuulemma ole nähty kolmeenkymmeneen vuoteen.
Ei auta itku markkinoilla, näillä mennään. Eikä se tilanne nyt ihan toivoton ole.
Pitää vaan löytää oikea paikka oikeaan aikaan.

Konsta hiddenillä..

Ja Shakaali Hiddenin haikilla.

On tässä kylässä tapahtunut myös positiivistakin. Freeride World Tour käväisi pystyttämässä näyttämön Bec de Rossesille.
Jos joku ei ole nähnyt kyseistä tapahtumaa, suosittelen saapumaan Verbieriin ensi talvena oikeana viikonloppuna tai edes vierailemaan kyseisen tapahtuman nettisivuilla ja lataamaan voittorunit omalle näytölle.
Ammattilaisten ja amatöörien taitojen välillä on Tenojoki pituussuunnasta katsottuna.
Kisojen jälkeen vietettiin sitten ihan omat extremet kämpillä, en suosittele.

Ossi matkalla kisoihin.

Taustalla kisamäki.

Viime viikolle mahtui pieni muistutus lajista ja sen vaaroista. Vaikka Verbier ei olekaan kuulu äärimäistään, on täälläkin mäkiä joissa voi sattua ja tapahtua.

Tällä kertaa selvittiin säikähdyksellä vaikka ainekset paljon pahempaankin oli olemassa. Kypärä joutui testiin ja onneksi läpäisi sen.

Kuva hieman epäselvä mutta punanen viiva osoittaa pannulinjan.

Viikot vierähtää ja porukkaa alkaa pikkuhiljaa suuntaamaan kohti Suomea. Itsellä onneksi vielä muutama viikko jäljellä ennen suomen Lappia ja Norjaa. Niistä pitää nauttia niinkuin kuluneista viikoista ja kuukausista on täällä tehtykin, luonnollisesti.
Ensi viikolla luvassa vanhempien vierailu ja pikareissu La Graveen. Mukavaa!
Ajatukset loppuivat tähän joten seuraavaan kertaan parilla kuvalla höystettynä...

Takapiha yöllä

Alin kuva Teemu Ripatti, ylemmät Arttu Muukkonen

Sveitsi, Italia, Suomi

2010-03-13T03:03:00.000-08:00

Pari viikkoa on taas mennyt siivillä. Aika juoksee tappavaan tahtiin. 24 tuntia vuorokaudessa, seitsemänä päivänä viikossa. Sama homma Suomessakin. Mutta täällä tuntuu kuin vuorokaudessa olisi vain 12 tuntia ja viikossa 4 päivää.

Tuolihississä on tunnelmaa...

Kuun vaihteessa sain vieraita Suomesta.
Oli hauska hiihtää pitkästä aikaa vanhojen Sappee kavereitten kanssa. Parkki jäi Sappeeseen. Kaiteet ja boksit vaihtuivat pyydaan. Onko kavereillani maaginen kosketus säähän vai vaan hyvä tuuri? Vihdoinkin saatiin se kauan odotettu dumppi.
Ja sen huomasi muustakin kuin lumen määrästä. Ilmassa oli pientä pyydapaniikkia
havaittavissa niin hissijonoissa kuin traverseillakin.
Kukin tyylillään. Ilman panikointiakin saatiin 3-5 hyvää laskua päivälle.
Hommat sujuivat vanhalla tutulla reseptillä. Ensin päivä metsähiihtoa, Amerikan korkkaus.
Naamalaukaukset toivat mieleen viime vuoden.
Sään kirkastuttua ylös Verbierin puolelle. Ja täysi toimistopäivä. Klo 8.45
hisseillä ja 16.30 pubilla afterilla. Elämä maistui hyvälle.

Jotta elämä ei olisi turhan helppoa, oli taas aika pakata kamat kasaan ja muuttaa neljännen kerran tänä talvena.
Aikaisemmilta kausilta tuttuun ja kodikkaaseen Gavrokseen.
Nyt on pyykkikoneet, astianpesukone ja netti. Ja tottakai, kokolattiamatto. Sairastelu alkoi
samantien, vajaa 40 astetta kuumetta ei ole kiva juttu.

Takapihalla.

Kun lumet oli täältä hiihdetty päätettiin tehdä visiitti Italian puolella. Pieni kahden hissin keskus Cravacol tarjosi rauhaa ja helppoa pikkukivaa hissien vierestä. Piristävää päästä tuulettumaan pois Verbieristä välillä.
Afterskit vietettiin Aostassa. Vaikka Italiaanot unohtaa turhan usein johdonmukaisen ajattelun, ruokaa he osaavat tehdä.
Onhan se yksi taito parempi kuin ei mitään.

Italia

Ravintola vs. kotiruoka, tasapeli

Valtion rautatiet, Helsini-Tampere hintaan 28,80 euroa. Milano- Pirkkala 25 euroa. Olisikohan valtion koneiston
aika tarkistaa hieman hintojaan.
Oli tiedossa että on pakko kerran talven aikana tehdä visiitti Suomeen hoitamaan asioita. Säätiedot eivät lupaa uutta
lunta joten päätin hoitaa asian nyt. Maanantaina Suomeen ja keskiviikkona takaisin, reppu täyteen suomiruokaa.

Näin tällä erää...

Pölyä ja pakkasta..

2010-02-23T12:40:00.000-08:00

No niin, Verbier flunssa on saapunut kämpille.
Sveitsissä on monet asiat hoidettu vimpan päälle hyvin mutta taloja täällä ei osata rakentaa, ei ainakaan alppikylissä.
Vesieriste on täysin vieras käsite kylpyhuoneissa, katoissa kukkii hometta yhtä paljon kuin Suomenlahdessa sinilevää.
Varman flunssan takaamiseksi ainakin makuuhuone on lähes poikkeuksestta vuorattu kokolattiamatolla, pahimmissa tapauksissa seiniä myöten.
Jos nenästä niistetystä limasta maksettaisiin sama kilohinta kuin kullasta meikäläisellä olisi oma chalee täällä.
Onneksi on myös toinen keino rikkauksiin: Eurolotto!
Viime viikolla jaossa oli 190 miljoonaa ränkylää. Joku onnekas nappasi potin nenäni edestä.
Tällä hetkellä jaossa on vain 40 milliä. On ollut muutaman kerran sellainen kutina mahassa että tänä talvena tärppää.
Kämppien hinnat on täällä niin pilvissä että odottelen vielä kolminumeroista pottia takaisin.

Voittonumerot

Älä sa%#"na ala mulle, pölypunkit saa kyytiä.

Vaikka kämpillä ja mäessä ollaan köhitty ja niistetty enemmän kuin sielu sietää, Henki kämppisten välillä on ollut loistava!
Olen saanut viettää helvetin hauskoja iltamia pitkin helmikuuta.
Kiitos Lasse ja Juhana!! Kiitos Jari ja Heidi!! Heidi muuten tekee hemmetin hyvää paellaa!

Helmikuun aikana ollaan saatu muutama lupaavan oloinen dumppi. Kelin kirkastuttua karu totuus on kuitenkin selvinnyt.
Pakkasherra on tehnyt tehtävänsä ja satanut lumi on ollut aivan liian höttöä peittämään vanhat jäljet.
Mitään parin viikon shottirallia ei ole kuitenkaan käynnistetty. Sukset on pysynyt muutamaa päivää lukuunottamatta poissa narikasta. Vaikka mielialat ovat välillä olleet aika pohjalukemissa sateiden kuivuttua odotettua pienemmiksi.
Periaatteet on joutunut unohtamaan toistaiseksi. On ollut pakko alkaa hikoilemaan hyvien laskujen saamiseksi.
Mitään epäinhimillistä rääkkiä täällä ei kuitenkaan olla harjoitettu, tietenkään. Skinitkin ovat pysyneet poissa suksen pohjista ja tähän mennessä ollaan selvitty max. tunnin rämpimisellä.
Laatu korvaa laskujen määrän, ainakin tällä hetkellä.

Konttori, onko kivaa häh?

Kuluva kausi on meikälle viides peräkkäinen täällä Verpparissa. Joka talvi on tullut koluttua bäkkäri Superbowleineen ja Etanoineen, Higwayt, Mont Gelet ym. klassikkolaskut. Joka vuosi on kuitenkin vanhojen tuttujen lisäksi mahtunut joukkoon muutama uusi mäki itselleni. Myös tänä talvena päässyt laskemaan kymmenkunta uutta ränniä.
Vanhoissakaan mitään vikaa ole mutta uuden rännin päällä on aina kiva ja hieman erilainen fiilis.
Uusista suosikeiksi ovat nousseet Tiimalasi sekä Hattukuru. Tiimalasi helpon saavutettavuuden takia.
Hattukuru taas on kapea, pitkä ränni, molemmin puolin 10 metriset kalliot ympärillä. Tulee mieleen vähän jenkki kuluaarit.
Hattukurun nimi tarinan mukaan muuten juontuu 90- luvulle. Pette Halme hukkasi hattuna kyseistä ränniä laskiessaan hattunsa.
Pihinä miehenä haikailee varmasti vieläkin lätsänsä perään.

Isokankaan Juha bäkkärillä.

5 minsaa hisseiltä.

Hattukuru.

Niin ja onhan tähän laskujen lomaan mahtunut myöskin Mardi Gra. Juhla vähän kuin Suomen vappu. Ei siitä sen enempää...
Huominen näyttää vahvasti sinkkipäivältä joten...

http://www.youtube.com/watch?v=MOIb3r5UyVw

karavaani kulkee

2010-02-05T08:45:00.000-08:00

Eka kuukausi takana ja kolme edessä. Hyvä näin päin.
Tammikuuhun mahtui hiihtoa, viihdettä sekä muuttamista. Kahta ensimmäistä, riittävästi, sulassa sovussa ja
hyvässä tasapainossa keskenään.
Kolmatta pari kertaa liikaa.
Talven valmistelut aloitettiin hyvissä ajoin syksyllä. Tänä vuonna säätämistä on riittänyt kuitenkin niin kämpissä kuin
kämppiksissäkin.
Sopivan kämpän löydyttyä, kämppikset jotka latoisitvat rahat pöytään ilman jossittelua olivat hävinneet kuin tuhka tuuleen.
Niillä korteilla pelataan mitä jaetaan. Niinpä päätettiin ottaa kämppä vasta helmikuusta eteenpäin jolloin maksavia
asukkaitakin ilmaantui enemmän.
Tammikuun asustelin siis yksin muuttaen viikottain kämpästä toiseen. Muuttomiehenammatti ei ole meikäläisen kutsumus.
Tuli nähtyä koko kämppäskaala 10 neliön luukusta, 160 neliön luksushuoneistoon poreammeella ja höyrysaunalla maustettuna.
Ihan jees mutta kiva päästä vihdoinkin purkamaan kamat ja toteamaan mitä kaikkea tänne asti on raahattu.
Sämpyläjauhot ja terävä veitsi jäivät ainakin kotiin, kumivene on messissä.

Tammikuu oli kuiva kuukausi, kelien puolesta.
Hiutale saapui kylään Jan-Erik Blombergin muodossa kuun puolivälissä. Ei Blumissa mitään vikaa ollut mutta välillä toivoi
hiutaleita hieman toisenlaisessakin muodossa. Blumi kyllä kantoi kortensa kekoon lumettaen ahkerasti illasta toiseen.
Pikkukivaa kuitenkin löytyi eikä toisten jäljissä tarvinnut laskea.
Herätyskello soittamaan lauantaiaamuisin kello yhdeksän ja kanava neloselle. Kevään kuluessa luvassa laskua myös Verbieristä.

Blumi ykkösessä.

Ei ole uusia monoja ilman pientä puristusta. Viisaana lopetin puristukset lyhyeen ja suuntasin Soleen.
Sebastian kumppaneineen pyörittää monoklinikkaa Chamonixin keskustassa. Hauskan palvelun lisäksi monot istuivat pienen
tuunaamisen jälkeen jalkaan kuin nakutettu.
Heräteostoksena teetätin monoihin jalkapohjan mukaan muokatut pohjalliset. Suosittelen.

Ja kun kamalätinät aloitettiin, pari sanaa suksista. Viimekaudesta sukseni ovat kasvaneet noin 10 senttiä pituutta,
194 cm:n asti ja muutaman milliä leveyttä.
Ketteryyttä on kuitenkin ilmaantunut yllätys, yllätys lisää.
Kiertojäykkyyksistä ym. nippelitiedoista meikäläinen ei osaa sanoa sanaakaan. Tähän mennessä on riittänyt että suksella
on hyvä ja hauska laskea.
Jos jotain negatiivista pitää hakea, pisempi malli hellbenteistä on kohtuu raskas skinnaushommiin.
Pitää kuitenkin muistaa että eletään vuotta 2010 ja hissejä on lähes joka kukkulalla. Vanhankansan sanonta "tyhmä paljon
työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä" pitää tässäkin lajissa hyvin kutinsa.

HAUSKAT sukset!

Kuvaajana Mika Kankainen

Ossi "sävy sävyyn" Halkola

Lunta on nyt tullut viime yöstä lähtie, näihin kuviin...

2010-01-19T10:01:00.000-08:00

No niin, perille on päästy ja eka viikko rankkaa alppielämää on takanapäin.

Laivamatka Saksaan ja moottoritiet Sveitsiin eivät olleet mitään herkkua niinkuin ei ikinä ennenkään.

Onneksi en ole putkahtanut maailmaan puukengät jalassa.

Mitä se reissuromantiikka on? Tirsat jossain Frankfurtin lähistöllä.

Ekaan viikkoon on mahtunut Verbieriä, Chamonixia, iltaelämää sekä hiihtoa.

Parina ekana päivänä otettiin löysät pois Pub Mont Fort- Casbah akselilla. Sen jälkeen käytiin hikoilemassa ja katsastamassa alueen hiihtotarjonta, siis perussetti.

Iltaelämä oli loistavaa, hiihto ei mitään superia mutta kivaa minigolfia kuitenkin löytyi.

Lumitilanne on ihan ok, pohjat alkavat olemaan kunnossa mutta ei kunnon dumppi huonoa tekisi.

Viime talvi oli niin uskomattoman hyvä ettei tältä talvelta lumien suhteen hirveitä odotuksia ollutkaan.

Majoitus, kodikas 8 neliöö, aamupalan pystyi kokkaamaan sängyltä nousematta.

Eka rundi bäkkärillä oli sitä itseään. Tuuli oli tehnyt tehvänsä ja päätös oli selkeä: nokka kohti Chamonixia.

Sinne on tuprutellut hieman enemmän lunta ja kolmena päivänä leikittiin seuraa johtajaa Skipen opastuksella.

Emme eksyneet Soulfoodiin.

Kausarista joutui pulittamaan tänä talvena reilut 1500 frangia. Köyhästä voisi tuntua pahalta mutta sanon että halpaa kuin saippua.

Iso plussa viime talveen verrattuna on kausarin käyminen myös Chamonixissa, Couermayerissa sekä reilussa kymmenessä muussa lähialueen keskuksessa Sveitsi, Italia, Ranska akselilla.

Blogipäivityksissä on ollut hieman alkukauden kankeutta, kamera on ollut hukassa, sekä tietokonetta on piinattu elämääkin isompi virus.

Jatkossa yritän kantaa kameraa mukana sekä kaivaa sen useammin taskusta.

Minigolfia

Ja sitten itseasiaan...

http://verbierlife.com/index.php?option=com_jvideo&view=watch&id=20itemid=48atlang=en

2009-12-28T09:44:00.000-08:00

Jaahas,se on talvi saapunut tauon jälkeen myös tänne eteläiseen Suomeen. Onnekkaat ovat avanneet kautensa Etelämantereella tai Pohjois-Norjassa Skiexpon aikoihin. Omat lanailuni venyivät aina jouluun asti. Paikkana Sappee, rapsakka 20 astetta pakkasta, höystettynä tuulella. Mutta ei pidä valittaa, parempi myöhään kuin ei milloinkaan ja hauskaa oli taas vetää kamat niskaan ja päästä kurvaileen pitkästä aikaa. Eikä tarvinnut tyytyä pelkkään rinteen hinkkaamiseen, newschool kansan iloksi mäkeen oli raahattu pressipenkki sekä uusinta uutta Suomessa oleva BigAirBag, joka on muuten ihan hauska vehje. Ei tarvitse aina sen epävarmuuden iskiessä enää odotella kesää ja Nurmesta. Ei tunnu missään vaikka mahalankut bagille loiskauttaisikin.

Järviön Ilkka putskaa nurmikon jäänteet flatdownilta.

Samat härvelit pitäisi vielä uskaltaa tehdä lumelle.

Neljä edellistä talvea olen hiihdellyt Sveitsin Verbierissä ja samalla kaavalla mennään myös tänä talvena. Vuodenvaihteen jälkeen kamat autoon, lemmenlaiva Saksaan ja satamasta nokka kohti Alppeja. Vapun tienoilla sama homma toisinpäin. Vuoret tosin vaihtuvat sitten tuntureihin, lumi loskaan ja loma työhön jne..

Talven tukikohtana siis toimii tuttu ja turvallinen Verbier mutta luultavasti tulee tehtyä pikku visiittejä myös Chamonixiin ja muihin lähikeskuksiin.

Laskemisen ohella olisi tarkoitus pitää pientä blogia ,talven mittaan lisäilen sitten kuvia ja kertomuksia uroteoista tälle sivustolle. Blogin ulkoasu on vielä hieman keskeneräinen, tutustun koodaamisen salohin mahdollisimman pian...

Näillä mennään, ollaan koodeissa!